Siitä on aikaa ku viimeks postailin tänne.. Ja totta puhuen tällä väläillä ei oo tapahtunu juuri mitään mistä olisin edes voinut kirjoittaa. Maailma on niellyt mut, tai mun sängyn jouset. Musta ei oo mihinkään. Mun elämä pyörii sun, koulun ja salin ympärillä. Oon kadottanut kaiken muun. Tylsistyn päivät lakanoiden välissä tuijotellen kattoon ja odotellen viikonloppua jolloin auringonsäteet hellivät sun unisia kasvoja, ja mä olen hetken taivaassa.
Ehkä kaks suurta asiaa oon kokenut: me saatiin karvaista perheenlisäystä jolle tulee suru kun ei minuuttiin nähdä.
Toinen suuri juttu tapahtu tammikuun 1 päivänä. Sä oot pitänyt mut onnellisena puolivuotta (lue: nyt pian kahdeksankuukautta, herranjumala koska mä oon viimeksi postannut..). Ne aliarvioi meidän tunteita, mutta mä tarvitsen sua niinku kuu tarvitsee aurinkoa.
Mulla ei ole kuvia, mä olen täysin laiminlyönnyt tän blogin. Masentaa. Ehkä mä nyt kirjotan useemmin, vai jaksaako kukaan edes lukea?
ihana postaus <3
VastaaPoistaminä jaksan lukea ja tsekkailenki tän blogin joka päivä jos uutta postausta olis tullu...:>
VastaaPoistamut juu emmätiiä jos sust tää bloggaamine ei tunnu enää kivalt tai ei löydy aikaa tai kirjotettavaa tai jotai ni pikkune (tai jopa vähän isompi) tauko ei haittaa, tee miten sust tuntuu parhaalt :)